Kantauralin ””nnerakenteesta ja v”h”n muustakin

(T”m” sivu on tarkoitettu oheismateriaaliksi 7.4.1998 fennougristiikan professuuria hakiessani pit”m””ni n”yteluentoon. Toivon, ett” siit” on iloa muillekin kuin n”yteluennon arvioijille, ja otan mielell”ni vastaan palautetta osoitteeseen Johanna.Laakso@Helsinki.FI.)

Mik” kantaurali? * Yleist” kantauralin ””nnerakenteesta * Konsonantisto * Vokaalisto * Kirjallisuutta * Linkkej”


Kielikuntamme kantakieli

Uralilaisten kielten polveutumista yhteisest” kantakielest” ei voida vakavasti otettavin perustein kumota. Polveutumisen kulusta, sukupuusta, tosin on erilaisia tulkintoja, jotka vaikuttavat my–s siihen, miten mink”kin uralilaisen nykykielen edustus otetaan huomioon ””nneilmi–iden alkuper”ist” kantaa pohdittaessa:


Suomalaisille koulusta tuttu perinteinen puumalli heijastaa kielten maantieteellisi” suhteita - sek” entisaikojen k”sityksi” Suomen heimon muuttovirtauksista.


Virolainen Tiit-Rein Viitso - ja h”nen mukaansa mm. Daniel Abondolo - k””nt”” puumallin toisin p”in: maantieteellisesti perifeeriset kielet irtoavat ensimm”isin” ydinalueesta.


Monet tutkijat (Suomessa etenkin Kaisa H”kkinen ja Tapani Salminen) eiv”t nyky””n pid” aiheellisena v”likantakielten olettamista tai kielikunnan jyrkk”” kahtiajakoa suomalais-ugrilaiseen ja samojedihaaraan.

Kantauralia puhuttiin luultavasti v”hint””n kuusituhatta vuotta sitten jossakin pohjoisessa Euraasiassa (t”st”kin on eri oletuksia). Tyt”rkielten vanhaa sanastoa (uralilaisiksi todistettavat sanavartalot lasketaan parhaimmillaankin vain sadoissa) ja affikseja vertailemalla ei tietenk””n saada selville kaikkea kantakielest”: ei v”ltt”m”tt” esimerkiksi kaikkia ””nteit” tai ””nnekombinaatioita. Niukkaa kuvaa voidaan yritt”” t”ydent”” universaalitutkimuksen ja typologian keinoin.

Kantauralin rekonstruktiot muistuttavat usein paljolti suomea, joka tunnetusti on ””nteellisesti konservatiivinen kieli. Toisaalta n”it” rekonstruktioita tukee my–s samojedikielten todistus. Kielikunnan laidealueet ovatkin usein konservatiivisia (lateraaliteoria); uralilaisen ””nnehistorian kannalta ongelmallisimpia ovat volgalaiset, permil”iset ja ugrilaiset kielet.

T”ss” esitett”v” n”kemys kantauralin ””nnerakenteesta edustaa niin sanottua suomalaista valtavirtauralistiikkaa (Erkki Itkonen, Juha Janhunen, Pekka Sammallahti); samantapaisilla linjoilla kuin Erkki Itkonen on UEW.


Yleist” kantauralin ””nnerakenteesta

Uralilaisessa ””nnehistoriassa suurimmat ongelmat koskevat vokaalistoa, konsonantistosta ollaan koulukuntien keskenkin jokseenkin yksimielisi”. T”m” johtunee paljolti siit”, ett” konsonantistorekonstruktio voidaan rakentaa it”merensuomen (ja saamen) pohjalle, tarvittaessa erityisesti permil”isten kielten (komi, udmurtti) avulla t”ydent”en. Vokaalistot taas ovat suljetumpia j”rjestelmi” ja kokonaisvaltaisille kehityksille alttiita.

Kantauralin sanavartaloiden rakenne ja fonotaksi vaikuttavat useimpien rekonstruktioiden mukaan hyvin suomen kielen tapaisilta:


Konsonantisto

Useimmat tutkijat olettavat jokseenkin t”m”ntapaista konsonanttij”rjestelm””:

Laryngaali x, velaarinasaali ja r n”ytt”v”t esiintyneen vain sanan sis”ll”.

Ongelmia:

Astevaihtelu (esim. kota : kodan, appi : apen) esiintyy paikoin kielikunnan konservatiivisilla laita-alueilla (it”merensuomi, saame, jotkin samojedikielet), miss” sanansis”iset klusiilit ovat s”ilyneet katoamatta tai soinnillistumatta. Eugene Helimski (1995) on muutama vuosi sitten yritt”nyt j”lleen selitt”” sit” ikivanhaksi s”ilym”ksi kantakielest”.


Vokaalisto

Uralilaisessa kielikunnassa esiintyy hyvin erilaisia vokaalij”rjestelmi”. Siihen n”hden kantauralin vokaalistorekonstruktiot ovat hyvinkin yhtenev”t. Useimmat tutkijat olettavat vokaalistoon kolme suppeusastetta, etu- ja takavokaaleihin perustuvan vokaalisoinnun sek” j”lkitavuihin paljon niukemman j”rjestelm”n kuin 1. tavussa.

Erkki Itkosen rekonstruktio perustuu siis paljolti it”merensuomeen ja saameen:

UEW:n kahdesta vaihtoehtoisesta vokaalistomallista toinen on l”hes sama kuin Itkosen, toinen on t”m”:

Juha Janhusen ja Pekka Sammallahden kehittelem”ss” vokaalistomallissa i:ll” on takainen vastine sek” 1. ett” j”lkitavuissa:

Keskeisi” erimielisyys- ja ongelmakohtia ovat


Kirjallisuutta

Yleisesti uralilaisista kielist” ja kielihistoriasta:

Kantauralin ””nnerakenteesta:

Sanasto ja etymologiat:

Erityiskysymyksi”:


Linkkej”


P”ivitelty aamuy–st” 7.4.1998. Kuten edell” todettiin, otan mielell”ni vastaan palautetta ja - tuota noin - kysymyksi”kin: Johanna.Laakso@Helsinki.FI.