Kantauralin ””nnerakenteesta ja v”h”n muustakin
(T”m” sivu on tarkoitettu oheismateriaaliksi 7.4.1998 fennougristiikan professuuria hakiessani pit”m””ni n”yteluentoon. Toivon, ett” siit” on iloa muillekin kuin n”yteluennon arvioijille, ja otan mielell”ni vastaan palautetta osoitteeseen Johanna.Laakso@Helsinki.FI.)
Mik” kantaurali? * Yleist” kantauralin ””nnerakenteesta * Konsonantisto * Vokaalisto * Kirjallisuutta * Linkkej”
Uralilaisten kielten polveutumista yhteisest” kantakielest” ei voida vakavasti otettavin perustein kumota. Polveutumisen kulusta, sukupuusta, tosin on erilaisia tulkintoja, jotka vaikuttavat my–s siihen, miten mink”kin uralilaisen nykykielen edustus otetaan huomioon ””nneilmi–iden alkuper”ist” kantaa pohdittaessa:
Suomalaisille koulusta tuttu perinteinen puumalli heijastaa kielten maantieteellisi” suhteita - sek” entisaikojen k”sityksi” Suomen heimon muuttovirtauksista.
Virolainen Tiit-Rein Viitso - ja h”nen mukaansa mm. Daniel Abondolo - k””nt”” puumallin toisin p”in: maantieteellisesti perifeeriset kielet irtoavat ensimm”isin” ydinalueesta.
Monet tutkijat (Suomessa etenkin Kaisa H”kkinen ja Tapani Salminen) eiv”t nyky””n pid” aiheellisena v”likantakielten olettamista tai kielikunnan jyrkk”” kahtiajakoa suomalais-ugrilaiseen ja samojedihaaraan.
Kantauralia puhuttiin luultavasti v”hint””n kuusituhatta vuotta sitten jossakin pohjoisessa Euraasiassa (t”st”kin on eri oletuksia). Tyt”rkielten vanhaa sanastoa (uralilaisiksi todistettavat sanavartalot lasketaan parhaimmillaankin vain sadoissa) ja affikseja vertailemalla ei tietenk””n saada selville kaikkea kantakielest”: ei v”ltt”m”tt” esimerkiksi kaikkia ””nteit” tai ””nnekombinaatioita. Niukkaa kuvaa voidaan yritt”” t”ydent”” universaalitutkimuksen ja typologian keinoin.
Kantauralin rekonstruktiot muistuttavat usein paljolti suomea, joka tunnetusti on ””nteellisesti konservatiivinen kieli. Toisaalta n”it” rekonstruktioita tukee my–s samojedikielten todistus. Kielikunnan laidealueet ovatkin usein konservatiivisia (lateraaliteoria); uralilaisen ””nnehistorian kannalta ongelmallisimpia ovat volgalaiset, permil”iset ja ugrilaiset kielet.
T”ss” esitett”v” n”kemys kantauralin ””nnerakenteesta edustaa niin sanottua suomalaista valtavirtauralistiikkaa (Erkki Itkonen, Juha Janhunen, Pekka Sammallahti); samantapaisilla linjoilla kuin Erkki Itkonen on UEW.
Uralilaisessa ””nnehistoriassa suurimmat ongelmat koskevat vokaalistoa, konsonantistosta ollaan koulukuntien keskenkin jokseenkin yksimielisi”. T”m” johtunee paljolti siit”, ett” konsonantistorekonstruktio voidaan rakentaa it”merensuomen (ja saamen) pohjalle, tarvittaessa erityisesti permil”isten kielten (komi, udmurtti) avulla t”ydent”en. Vokaalistot taas ovat suljetumpia j”rjestelmi” ja kokonaisvaltaisille kehityksille alttiita.
Kantauralin sanavartaloiden rakenne ja fonotaksi vaikuttavat useimpien rekonstruktioiden mukaan hyvin suomen kielen tapaisilta:
- johtamattomien sis”lt–sanojen vartalot olivat kaksitavuisia;
- sananalkuisia konsonanttiyhtymi” ei ollut;
- taivutusainekset olivat suffikseja, sanan p””paino ensimm”isell” tavulla.
Useimmat tutkijat olettavat jokseenkin t”m”ntapaista konsonanttij”rjestelm””:
Laryngaali x, velaarinasaali ja r n”ytt”v”t esiintyneen vain sanan sis”ll”.
Ongelmia:
- "Laryngaali" x (ks. esim. Sammallahti 1988) on ehk” ollut h:n tapainen ””nne tai glottaaliklusiili, joka ei sellaisenaan olisi s”ilynyt miss””n. Sit” olettamalla voidaan poistaa kantauralista kvantiteettikorrelaatio: pitk”t vokaalit olisivat syntyneet vokaalista ja laryngaalista. Koivulehto (1991) esitt”” muutamia ikivanhoja indoeurooppalaisia lainoja, joiden laryngaali olisi korvattu uralilaisella laryngaalilla.
- Sibilantti- ja affrikaattaj”rjestelm””n oletetaan viimeist””n suomalais-ugrilaisessa vaiheessa usein suhu-s sek” kaksi affrikaattaa, liudentunut ja liudentumaton. My–s liudentunut l' palautetaan joskus suomalais-ugrilaiseen kantakieleen saakka. Mill””n n”ist” oletuksista ei ole kovin vankkaa etymologia-aineistoa tukenaan.
- Dentaalispirantit eiv”t sananalkuisina ole s”ilyneet miss””n sellaisenaan.
Astevaihtelu (esim. kota : kodan, appi : apen) esiintyy paikoin kielikunnan konservatiivisilla laita-alueilla (it”merensuomi, saame, jotkin samojedikielet), miss” sanansis”iset klusiilit ovat s”ilyneet katoamatta tai soinnillistumatta. Eugene Helimski (1995) on muutama vuosi sitten yritt”nyt j”lleen selitt”” sit” ikivanhaksi s”ilym”ksi kantakielest”.
Uralilaisessa kielikunnassa esiintyy hyvin erilaisia vokaalij”rjestelmi”. Siihen n”hden kantauralin vokaalistorekonstruktiot ovat hyvinkin yhtenev”t. Useimmat tutkijat olettavat vokaalistoon kolme suppeusastetta, etu- ja takavokaaleihin perustuvan vokaalisoinnun sek” j”lkitavuihin paljon niukemman j”rjestelm”n kuin 1. tavussa.
Erkki Itkosen rekonstruktio perustuu siis paljolti it”merensuomeen ja saameen:
UEW:n kahdesta vaihtoehtoisesta vokaalistomallista toinen on l”hes sama kuin Itkosen, toinen on t”m”:
Juha Janhusen ja Pekka Sammallahden kehittelem”ss” vokaalistomallissa i:ll” on takainen vastine sek” 1. ett” j”lkitavuissa:
Keskeisi” erimielisyys- ja ongelmakohtia ovat
- vokaalisointu; Mikko Korhonen (1988) on esitt”nyt hypoteesin, jonka mukaan vokaalisointu olisi kehittynyt vasta varhaiskantasuomessa (suomen ja saamen yhteisess” kantakieless”);
- ns. sis”vokaalit eli kuvion keskell” olevat keskivokaalit tai labiaaliset etuvokaalit (¸);
- j”lkitavujen suppeamman vokaalin laatu: e:hen viittaisi ennen kaikkea it”merensuomi, i:hin taas fonologinen j”rjestelm”n”kemys - maksimaalisen distinktion periaate. J”lkitavujen *e:st” ks. my–s Koivulehto 1996;
- j”lkitavujen suppeamman vokaalin suhde vokaalisointuun;
- kvantiteettikorrelaatio: lyhyiden ja pitkien vokaalien asema.
Yleisesti uralilaisista kielist” ja kielihistoriasta:
- Abondolo, Daniel (ed.) 1998: The Uralic languages. Routledge, London - New York.
- H”kkinen, Kaisa 1996: Suomalaisten alkuper” kielitieteen valossa. SKS, Helsinki.
- Itkonen, Erkki 1966: Suomalais-ugrilaisen kielen- ja historiantutkimuksen alalta. (Tietolipas 20.) SKS, Helsinki.
- Korhonen, Mikko 1986: History of the Uralic languages and the principle of lateral areas. - FUF; ilm. my–s: Typological and historical studies in language by Mikko Korhonen (SUST 223).
- Salminen, Tapani 1993: Uralilaiset kielet maailman kielten joukossa. - Salminen, Tapani (toim.): Uralilaiset kielet t”n””n. Kuopion Snellman-instituutin julkaisuja A 13/1993.
- Sammallahti, Pekka 1995: Language and roots. - Congressus Octavus Internationalis Fenno-Ugristarum I: 143-153.
Kantauralin ””nnerakenteesta:
- Janhunen, Juha 1982: On the structure of Proto-Uralic. - FUF XLIV.
- Korhonen, Mikko 1978: Oliko suomalais-ugrilainen kantakieli agglutinoiva? - Viritt”j”.
- Sammallahti, Pekka 1988: Historical phonology of the Uralic languages with special reference to Samoyed, Ugric, and Permic. - Sinor, Denis (ed.) 1988: The Uralic languages: description, history and foreign influences. E. J. Brill, Leiden - New York - K¯benhavn - K–ln.
- Cs™cs, S·ndor & L·szlÛ Honti & Zsuzsa Sal·nki & Judit Varga: Statistik der uralischen Lautentsprechungen. (A Magyar Tudom·nyos AkadÈmia Nyelvtudom·nyi IntÈzete: Linguistica, Series B, Documenta, 1.) Budapest.
- BakrÛ-Nagy, Marianne Sz. 1992: Proto-Phonotactics: Phonotactic Investigation of the PU and PFU Consonant System. Studia Uralica 5. Harrassowitz, Wiesbaden. (Ks. my–s Tapani Salmisen arvostelua Finnisch-Ugrische Forschungenin numerossa 54: 1-2.)
Sanasto ja etymologiat:
- SSA = Erkki Itkonen (osa I) & Ulla-Maija Kulonen (p””toim.): Suomen sanojen alkuper”. Etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. 1: A-K. 1992. 2: L-P. 1995.
- UEW = K·roly RÈdei: Uralisches etymologisches W–rterbuch. Unter Mitarbeit von Marianne BakrÛ-Nagy, S·ndor Cs™cs, Istv·n ErdÈlyi, L·szlÛ Honti, Šva Korenchy, Šva K. Sal und Edit VÈrtes. 1-2. Harrassowitz, Wiesbaden.
Erityiskysymyksi”:
- Astevaihtelu:
- Helimski, Eugene 1995: Proto-Uralic gradation: continuation and traces. - Congressus Octavus Internationalis Fenno-Ugristarum I: 17-51.
- Laryngaalin ongelma:
- Koivulehto, Jorma 1991: Uralische Evidenz f¸r die Laryngaltheorie. ÷sterreichische Akademie der Wissenschaften. Philosophisch-Historische Klasse. Sitzungsberichte, Band 566. Ver–ffentlichungen der Kommission f¸r Linguistik und Kommunikationsforschung Nr. 24. Wien.
- Vokaalisointu:
- J”lkitavujen suppea vokaali:
P”ivitelty aamuy–st” 7.4.1998. Kuten edell” todettiin, otan mielell”ni vastaan palautetta ja - tuota noin - kysymyksi”kin: Johanna.Laakso@Helsinki.FI.